Tänä vuonna saimme ihka oikean kuusen! Tuoksuineen ja putoilevine havuineen. Muovikuusemme, niin kätevä ja sisäsiisti kuin onkin, ei ole onnistunut korvaamaan aidon kuusen tuoksua ja tunnelmaa.  Joulun alla aloin katsella kaihoten teiden varsilla seisoskelevien kuusipuiden perään, ja  ilmoitin tyytyväni myös vaatimattoman näköiseen ja kokoiseen puusta, kunhan se olisi aito.   Ja vetoomukseni menivät perille, joska mies lähti  kuusenhakumatkalle kanssani. Kaunokaisemme odotti meitä yksinään, halvimpien kuusien osastolla, hieman sivussa toisista tiiviissä riveissä seisovista komistuksista.  Pakkanen oli jäädyttäyt sen oksat täysin vinksin vonksin, lähinnä ylöspäin, joten oli mahdoton tietää millaiseksi  muotovalioksi se kotimme lämmössä paljastui… Tuuhea ja tasainen, ja mikä ihanan tuoksun se toikaan mukanaan. Joulutunnelma moninkertaistui hetkessä.

Koska joulu on auttamatta  ohitse, on tullut aika jättää hyvästit kaunokaisellemme. Kaikellahan on aikansa. Kuusen aika vaan meni luvattoman nopeasti, niinkuin itse joulukin aina tekee.  Kuusi seisoo toistaiseksi vielä paikallaan, mutta hiukan vinossa. Koristelut ovat saaneet kyytiä ohi kiitävän koiran hännänhuiskuista, ja tähti latvassa osoittaa koilliseen. Kuopus ei ole yhtä innokas auttamaan poispakkaamisessa, kuin oli itse koristelussa. Ilmoitti juuri, ettei halua osallistua koristeiden poistoon. Kuusi on niin hieno ja sellaisena hän haluaa pitää sen. Ymmärrän kyllä.

Koska jouluvalmisteluni olivat jokseenkin myöhässä, ja koska koristeluja lisättiin vielä joulunjälkeisistä alennusmyynneistä löytämilläni ihanuuksilla, tuntuu loppiaisen tulo turhan aikaiselta.  Monet joulukoristeluista ovat kauniita juhla-ajan ulkopuolellakin, kuten kynttilät ja kukkaset. Niistä en luovu.  Joulun lämpö ja ilo saavat myös jäädä, ja niiden määrää lisätä rajattomasti ympäri vuoden.

 

 

Share →